Rakkaudesta koiriin tarjoaa koira-alan konsultaatiopalveluita, neuvoja, tukea päätöksiin, apua kirjallisiin töihin, virallisten asioiden selvittämiseen ja käytännön tilanteisiin kaikissa koiriin liittyvissä asioissa.

Tässä muutamia esimerkkejä tilanteista, joissa pystyn sinua auttamaan:

 

1. KOIRAN HANKINTA

Koiran hankinta on iso asia, joka sitoo vuosiksi eteenpäin. Tämän vuoksi koiraa hankkiessa onkin oltava tarkkana, osattava kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin ja selvittää asioita kriittisesti. Nykymaailma on raakaa, kenenkään ei pidä ryhtyä sairaan pennun pelastajaksi vaan itselle pitää aina valita se paras ja tervein vaihtoehto. Koiraa hankkiessa pitää osata vaatia oikeita asioita esille tuotavaksi ja pitää pää kylmänä suloisten pentujen kurkkiessa pentulaatikosta. Ensimmäistä pentuaan hankkivan on ehkä vaikea tietää mitä kaikkea pitää muistaa kysyä ja huomioida. Pöytään lyödyt vanhempien terveystulokset voivat näyttää siltä, että paperia on paljon ja kaikki on ok, mutta sisältö pitää myös osata tulkita ja ymmärtää mitä papereissa oikeasti kerrotaan. Eri roduilla on omat vaatimuksensa terveystulosten suhteen ja tutkimustuloksia pitää osata tulkita myös kyseisen rodun vaatimusten suhteen oikein.

Koiran hankkijoita on kahdenlaisia. Toisille koira on pitkäaikainen haave ja täydellistä hetkeä pennun ottamiselle on odotettu ja suunniteltu kauan. Tällaisille ihmisille on yleensä myös selvää minkä rotuinen koiran tulisi olla ja mitä kaikkea sen kanssa tultaisiin harrastamaan. Kun hetki on käsillä tai yleensä jo hyvissä ajoin alkaa sopivan kasvattajan ja pentueen etsintä.

Toisille koirakuume iskee yhtäkkiä ja pentu olisi saatava heti. Tällöin kannattaa kaiken intoilun keskellä kuitenkin pysähtyä hetkeksi miettimään koiran ottamista ja sen mukanaan tuomia asioita. Jos tarkan harkinnan jälkeenkin olet vielä sitä mieltä, että nyt jos koskaan on hyvä hetki ottaa pentu ja olet valmis sitoutumaan koiraan vuoksiksi eteenpäin, niin ei kun tuumasta toimeen! Sinulla on varmasti jonkinlainen mielikuva siitä olisiko koira iso vai pieni, lyhytkarvainen vai pitkäkarvainen ja millainen luonne sillä tulisi olla. Haluatko aktiivisen harrastuskaverin vai rauhallisemman kaverin kävelyille ja koti-iltoihin seuraksi. Rotua ei kannata koskaan valita sen perusteella, että löytää pentueen joka on heti luovutusikäinen. Ihminen on kärsimätön kun saa jotain päähänsä, mutta siitä huolimatta rotu tai ainakin muutama eri rotuvaihtoehto kannattaa päättää ensin ja alkaa sitten vasta etsimään pentueita.

Jos tuntuu, että siitä omasta rodusta ei ole varma, autan mielelläni punnitsemaan eri vaihtoehtoja tai etsin sinulle sopivan rodun toiveidesi perusteella. Yhdessä voimme käydä myös tutustumassa eri rotuihin ihan luonnossa eli voin järjestää vierailun esimerkiksi kasvattajan luokse, jolla on tietenkin se paras tieto omasta rodustaan.

Autan mielelläni sopivan kasvattajan ja pentueen valinnassa. Yhdessä voidaan tutkia vanhempien sukuja ja puntaroida omaan käyttötarkoitukseesi sopivan pentueen valintaa. Usein pennunhankkija on niin innoissaan, että ulkopuolisen havainnot hyvistä ja huonoista asioista ovat tervetulleita, jotta saavutetaan hyvä lopputulos pennun valinnassa.

Kun sopiva kasvattaja ja pentue on löytynyt, täytyy löytää suloisten pentujen joukosta se itselle sopivin pentu. Aina pentua ei pääse valitsemaan, koska jonkunhan täytyy olla valmis ottamaan myös se viimeinen, mutta ei välttämättä yhtään sen huonompi pentu. Jos olet hyvissä ajoin liikenteessä, pääset laatikon reunalle ensimmäisten joukossa valitsemaan omaa pentuasi. Moni sanoo, että valitsee ehdottomasti sen joka tulee ensin luokse. Ei välttämättä huono valinta sekään. Pentujen kasvattajaa kannattaa kuunnella, koska hän on se ihminen joka on viettänyt eniten aikaa pentujen kanssa ja osaa varmasti kertoa pentujen luonteista ja eroista eniten. Kerro siis kasvattajalle millaiseen kotiin koira olisi tulossa niin hän osaa auttaa oikean pennun valinnassa. Pennun valintaan on olemassa myös erilaisia pentutestejä, joissa tarkkaillaan pentujen käyttäytymistä eri tilanteissa ja tulosten perusteella arvioidaan pennun luonnetta ja käyttäytymistä isompana. Pentutestin tekee pennuille vieras ihminen ja sitä voidaan analysoida yhdessä kasvattajan ja pennunostajan kanssa ja verrata tuloksia kasvattajan omiin havaintoihin. Autan halutessasi pennun valinnassa, testaan pentueen ja tulosten ja muiden havaintojen perusteella päätämme yhdessä mikä pentu olisi sinulle sopivin.

Autan mielelläni myös pennun kasvatukseen liittyvissä asioissa. Moni miettii sopivaa harrastusta koiran kanssa, voin kertoa eri harrastusmahdollisuuksista ja etsiä kanssasi esimerkiksi teille sopivaa treeniryhmää lähialueeltasi.

 

2. PENTUJEN SUUNNITTELU JA OMAN KOIRAN PENNUTUS

Haluaisitko teettää koirallasi pennut? Uskon, että moni unelmoi ja suunnittelee mielessään pentuja omalle maailman parhaalle koiralleen, mutta ei uskalla lähteä toteuttamaan sitä yksin.

Tarjoan neuvontaa ja käytännön apua pentujen suunnittelussa. Selvitän puolestasi huomioon otettavat pentujen rekisteröintiin liittyvät rotukohtaiset ehdot.

Avustan sinua sopivan uroksen etsinnässä ja valinnassa.

Voin olla mukana astutuksessa ja myöhemmin synnytyksessä. Astutustapahtumista minulla on kokemusta useammasta kymmenestä. Samoin erilailla sujuneista synnytyksistä on kokemusta erikokoisten koirien kanssa. Jokainen koira on yksilö, toisilla nämä asiat sujuvat luonnostaan, toiset vaativat enemmän ihmisen apua ja panostusta. Etukäteen on vaikea tietää miten asiat etenevät, joten kaikkeen on syytä varautua.

Neuvon mielelläni pentujen hoidossa ja hoitoon liittyvissä tärkeissä asioissa. Halutessasi voin hoitaa pentujen markkinoinnin ja myynnin sekä hoitaa pennuttamiseen liittyvät paperityöt Kennelliittoon sekä uroksen omistajalle. Pentujen mukaan uuteen kotiin annetaan yleensä kattava pentupaketti, jossa on tärkeää tietoa pennun uudelle perheelle. Voit ostaa minulta valmiin oman rotusi tiedoilla kootun paketin, jonka luovutat pentujen mukana uuteen kotiin.

 

Omistatko kivan uroksen, jota haluaisit tarjota jalostuskäyttöön? Kysy lisää niin opastan eteenpäin!

 

Ota yhteyttä ja kysy rohkeasti mitä tahansa koiriin liittyvää mietitkin. Voit valita tarjoamistani palveluista vain joitakin tiettyjä tai sitten esimerkiksi täyden tuen koko matkalle pentujen suunnittelusta uuteen kotiin luovuttamiseen saakka. Hinnat ovat kohtuulliset, joten älä jää yksin vaan kysy apua ajoissa!

Lisätietoja ja tarjouspyyntö haluamistasi palveluista puhelimitse 040 8232585 tai sähköpostilla [email protected]

Rakkaudesta Koiriin yrityksen takaa löytyy 30-vuotias koko ikänsä koiramaailmassa asustanut nainen Keski-Suomesta. Koirat ovat tulleet tutuiksi matkan varrella monelta eri kantilta katsottuna. Lapsena lähdin valloittamaan maailmaa sen maailman parhaan sekarotuisen Rex-koiran kanssa. Monta asiaa yhdessä opittiin ja yhteen kasvettiin. Siitä se lähti, koiravaihe nytkähti päälle ja kaasujalka on vaan muuttunut raskaammaksi vuosien varrella.

Kun Rex-koirasta aika jätti, alkoi kiivas mietintä minkä rotuinen koira meille sitten tulisi. Päädyttiin suomenlapinkoiraan. Äiti soitti eräälle kasvattajalle ja hän kertoi, että ajelee meidän ohitse muutenkin ja voi ottaa pennun mukaan ja tuoda sen meille. Niin meille sitten tuotiin pihaan pieni ihana seitsen viikkoinen pentu, Nalle. Nalle oli hellyttävä ja sulatti kaikkien sydämet. Kasvattajalla oli mukanaan Nallen täti-koira. Emää tai isää me ei koskaan nähty. Nalle oli aluksi virkeä ja touhuili kovasti. Pikkuhiljaa äiti alkoi huolestua kun pentu ei syönyt. Vauhti alkoi hiipumaan. Soitettiin kasvattajalle, että kaikki ei ole kunnossa. Kasvattaja lupasi ottaa pennun takaisin ja hoitaa sen kuntoon. Kasvattaja palautti rahat ja sovittiin, että jos Nalle saadaan terveeksi niin otamme sen takaisin. Muutaman päivän päästä äiti soitteli kasvattajalle ja tämä kertoi Nallen menehtyneen. Jälkeenpäin kuultiin, että kyseisellä kasvattajalla oli kotonaan hurja määrä osa villiintyneitäkin koiria, ehkäpä siksi hän halusi tuoda meille pennun, eikä päästänyt meitä kotiinsa. Pennulla epäiltiin olleen parvo.

Suru oli suuri, mutta periksi ei annettu. Seuraavana keväänä kotiin muutti suomenlapinkoira Aatu. Aatu ei ollut ihan ongelmaton tapaus, hän oli hyvin varautunut vieraita kohtaan. Aatu muutti meille hieman vanhempana ja taustoja kun selviteltiin niin kävi ilmi, että Aatu oli palautunut kasvattajalleen ensimmäisestä kodistaan syynä se, että perheen vanhempi koira ei ollutkaan pentua hyväksynyt vaan käynyt tämän kimppuun. Ehkäpä tällä oli jotain tekemistä myös Aatun myöhemmän käytöksen kanssa. Aina kannattaa siis taustat tutkia ja kysellä. Aatu suhtautui kuitenkin hyvin perheeseensä ja tuttuihin ihmisiin ja maalla kun asuttiin niin vieraiden kanssa ei niin tarvinnutkaan olla tekemisissä. Koiran luonteen ja käytöksen kun oppi tuntemaan niin osattiin toimia eri tilanteissa niin, että elämä sujui. Vanhemmiten ärhäkkyys myös hieman alkoi helpottamaan. Töitä koiran kanssa sai tehdä, mutta periksi ei annettu ja hyvä niin.

Ensimmäisen varsinaisen oman koiran hankinta tuli ajankohtaiseksi kun asuin kerrostalossa. Pitkäkarvaisiin koiriin tottuneena en aluksi voinut ajatellakkaan mitään lyhytkarvaista koiraa ja mieheni kanssa käytiin kiivaita keskusteluja siitä mikä se meidän rotu olisi. Molemmille oli selvää, että mitään pikkupuudelia ei meille tulisi. Pikkuhiljaa aloin tottua ajatukseen, että ehkä se pitkäkarvainen ulkona viihtyvä koira ei nyt tällä kertaa olisikaan vaihtoehto, mutta mikä sitten... Koirakirjoja luettiin ja vaihtoehtoja mietittiin. Sitten yhden koirakirjan kannessa oli kuva iloisesta pikkukoirasta. Molempien katse pysähtyi ja oli pakko selata, että minkä rotuinen tuo otus oikein on. Se oli jackrussellinterrieri. Luonne istui meille heti, energiaa ja luonnetta luvattiin löytyvän. Pieni, sopiva kerrostaloon. Ihastuttiin heti ja kaivettiin kaikki mahdollinen tieto rodusta. Sitten pentueita etsimään. Kuukauden päästä meille muutti Roosa. Aivan ihana, valloittava tyttö! Vaikka lapsuudenkotona koiria olikin ollut, en osannut kuvitellakaan miten jännää olisi kun olisikin aivan itse vastuussa tuosta pienestä pennusta. Jännitin aivan kamalasti, että pentu alkaa syömään hyvin. Ensimmäiset pissat ja kakat tulivat matolla ja niitä tuuletettiin, koira toimi! Roosa kulki pienestä pitäen mukana kaikkialle ja ehkäpä juuri siinä syy, että vanhemmiten koira toimi kun ajatus. Roosa oli niin valloittava persoona, että jossain vaiheessa tuli mieleen, että näitähän voisi olla vaikka kaksikin. Tällöin tuli mieleen ensimmäisen kerran ajatus oman koiran pennuttamisesta. Olisihan se kaikinpuolin mahtavaa jättää kotiin pentu omalta koiralta ja nartun terveydenkin kannalta pentujen saaminen olisi vaan hyvä asia.

Ennen Roosan pentuja meille tupsahti mieheni jonkun ihme ajatuksen takia pinseripoika Ossi. Ossi oli ihan mahdoton virtapiikki... Muistan kerran kun katsoin koiraa joka hyppi ja pomppi, että mietin ääneen eikö tuo koira rauhoitu koskaan. Roosakin katsoi Ossia juuri sellainen ilme kasvoillaan, että oliko pakko tuoda tuo tänne. No, Ossista kasvoi hieno herrasmies, rauhoittui se, vanhemmiten hänestä tuli rauhaa ja yksinäisyyttä rakastava herra. Mutta ei se virta sammunut koskaan, tottiksen tekeminen oli aina yhtä hauskaa... Kun otat makkaran käteen, on koira tehnyt kaikki liikkeet ennen kun ehdit sanoa yhtään mitään. Mutta kun aletaan oikein tekemään, löytyy se keskittyminen ja homma toimii ja sähäkästi!

Sitten siihen pentutouhuun. Pennuttamista alettiin selvitellä aluksi internetin avulla. Aluksi asiat tuntuivat monimutkaisilta, oli pevisa-ehtoja yms. mistä en ollut ennen kuullutkaan. Ajatella, että omistin rotukoiran, mutta en ollut ikinä ymmärtänyt kysellä ja selvittää mitään suvun terveystutkimuksia, näyttely- tai muuta menestystä pentua hankkiessa. Palasin näihin asioihin Roosan kohdalla nyt vasta jälkeenpäin, mutta onneksi hänen kasvattajansa oli ollut vastuullinen ja terveys ym. puolet olivat kunnossa, joten eteenpäin suunnitelmissa oli hyvä jatkaa. Aloitettiin siitä, että Roosa kiikutettiin ensimmäiseen näyttelyynsä. Olihan hyvä olla olemassa lausunto siitä, että koira on rodunomainen. Näyttelyt meni hyvin. Pääsin pitkän selvittelyn jälkeen jyvälle rotukohtaisista rekisteröintiehdoista ja näitä vaatimuksia alettiin toteuttamaan seuraavaksi. Eläinlääkärissä tutkittiin silmät ja polvet, kummatkin oli ok. Sitten urosta etsimään. Kiva uros löytyi aika läheltäkin, joten käytännön järjestelyt sujuivat helpommin. Juoksut alkoivat, astutus onnistui ja pian koittikin synnytyksen aika. Voi sitä paniikkia ja jännitystä. Puoli sukua oli hälytysvalmiudessa. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, ihmisen apua tarvittiin, Roosa ei olisi itse osannut ja jaksanut hoitaa hommaa yksin. Pennut kasvoivat, pentuaika oli ihanaa. Uuden oppiminen jatkui, paperityöt kennelliittoon, eläinlääkärin tarkastukset ja sirutukset, uusien kotien etsintä, kauppakirjan ja pentupaketin tekeminen ym. Voi sitä hulapaloota! Mutta selvittiin, kaikille pennuille löytyi lopulta hyvät kodit ja se ainut tyttöpentu Alma jäi kotiin.

Mitenkä se menikään... Ensin tulee yksi koira, sitten toinen, kolmaskin mahtuu tänne ihan hyvin.. Neljännen jälkeen ikkunoista ei enää näe muuta kun kuonon jälkiä, koirankarvaa on kaikkialla ja naapurit pitää pöpinä :) Pääasia, että itse viihtyy ja mikä koti se olisi jos ei elämän jälkiä näkyisi. Alman jälkeen taloon nimittäin tupsahti tulla urosrusseli Taavi. Taavi oli karkeakarvainen, joten sain nyt lopulta sen karvakoirankin. Taavista tuli jalostusuros. Kasvatustouhu vei mennessään, kokemusta siltä saralta on nyt vuosien mittaan kertynyt jonkun verrankin.

Sitten oli aika toteuttaa mieheni kymmenen vuoden haave dobermannista. Sopivaa yhdistelmää etsittiin pitkään ja hartaasti. Lopulta Suomi ei riittänyt vaan oli siirryttävä rajan taakse. Virosta nimittäin löytyi aivan mahtava kasvattaja ja mahtavat vanhemmat. Tähän virolaiseen kasvattajaan oltiin yhteydessä kuukausikaupalla, odotettiin pentujen syntyminen. Kerrottiin tarkasti mitä me haluamme koiralta ja meille valittiin sopiva pentu. Äitienpäivänä lähdimme laivalla Viroon hakemaan Emmaa kotiin. Vihdoin oltiin perillä ja kyllä jännitti millainen hirmuinen tyttö meille luovutettaisiin. Käytiin peperit lävitse ja tarkastettiin vielä pentu. Sitten alkoi kotimatka. Emma lähti mukaamme eikä taakseen vilkaissut. Se luotti meihin heti. Ollaan monesti puhuttukin, että se tiesi, että nyt minut tultiin hakemaan kotiin ja nämä ihmiset on minun perhe. Emmasta kasvoi ihan huippu tyttö! Se on valloittanut kaikki rauhallisuudellaan ja luonteellaan. Ulkomailta koiran tuomiseen liittyy omat riskinsä, mutta kun taustat selvittää huolella, kyseinalaistaa, vaatii tietoa ja tutkii asioita, voi sieltäkin saada erinomaisen koiran. Tätä kasvattajaa voin suositella toisillekin ja mikä positiivista, hänen kanssaan olemme vieläkin yhteydessä sähköpostitse Emman kuulumisista. Emman kanssa aloitettiin toko heti pienenä ja treenattiin käyttökoirissa. Sitten löysin vähän kun vahingossa canicrossin. Hurahdettiin siihen ihan täysin, Emma tajusi homman jujun heti ja se on kuin tehty vetämään. Canicross on tälläkin hetkellä minun henkireikä ja ilo, ihan mahtava harrastus!

Emma oli pienestä pitäen hyvin penturakas, tuijotteli aina meidän russeleiden pentuja ja leikki niiden kanssa. Joka juoksun jälkeen riesana oli valeraskaus, niin äidillinen tyttö oli. Emmalle päätettiin tehdä myös pennut. Emma oli ensimmäinen oma koira jonka astutus oli vaikea. Lopulta lyötiin uroksen omistajan kanssa kokemukset yhteen ja saatiin kun saatiinkin astuminen onnistumaan. Pennut syntyi viime keväänä ja Emma oli ihan mahtava äiti. Näistä pennuista meille jäin kotiin Lola-tyttö. Toinen äiti-tytär pari :) Ainakin näillä meidän äiti-tytär pareilla on ihan omanlainen suhteensa. Puolustavat toisiaan kaikessa, apumurisevat toisen puolesta, kulkevat ulkona peräkanaa... Ovat kyllä ihania.

Kasvatustyö meillä on pienimuotoista, joka pentueesta olen pyrkinyt sijoittamaan tyttöpennun, joka sitten mahdollistaa tämän kasvatustouhun. Kokemusta kasvatuksesta on ehtinyt kertyä jo seitsemän vuoden ajalta. Kotona asuvat koirat ovat ennenkaikkea perheenjäseniä, jotka kulkevat kukin vuorollaan mukana. Ilman koiraa en lähde mihinkään. Koirien kanssa liikutaan, nautitaan elämästä, rapsutellaan, kaikutellaan, jutustellaan ja harrastetaan jokaisen kanssa sitä omaa lajia. Yksi on vetokoira, toinen harjoittelee pääasiassa tottista, toinen on kävelylenkkikaveri, kolmas hiihtokaveri jne. Jokaisen kanssa on ne omat touhunsa ja lisäksi jokaisella on vuoronperään oma erityinen päivä, joilloin hänen kanssaan touhutaan tavallista enemmän! Voisi siis hyvinkin luonnehtia, että tämä on jonkinlainen elämäntapa! Ja tästä elämäntavasta tuli ajatus siihen, että voisin jakaa tämän kaiken oppimani (monet asiat kantapään kautta) näitä asioita ensimmäistä kertaa pähkivän ihmisen kanssa, voisin olla avuksi ja hyödyksi, tukena ratkaisuissa ja apuna selvittämässä asioita. Tiedän ainakin mistä tietoa alkaa etsimään. Uskon esimerkiksi, että moni haaveilee pennuista oamalle koiralleen, mutta ei uskalla lähteä touhuun yksin.